Onnellisia kesähommeleita.

Käyhän tämä näinkin, kesän vietto flunssalomalla seinien sisässä. Onneksi olen vihdoin saavuttamassa rauhan tyyssijan kaikenlaisten projektien suhteen: miksi tehdä nyt, kun asiaa voi pohtia viimeiseen asti kun ei ole kiire mihinkään. Sinänsä kuulostaa vaaralliselta, mutta samalla niin stressittömältä. Antaa pihan asfaltin routia ja autotallin oven klempattaa, kaikki hoituu kyllä vaikka sitten ensi kesänä. Kaikinpuolin hyvä ja onnellinen olo, fyysisestä kipeilystä huolimatta.

Viikkoa ennen juhannusta sain mieluisaa seuraa entisiltä kotikulmilta miehen viettäessä laatuaikaa samankaltaisensa seurassa. Siinä iltaa istuessa maailma parantui merkittävästi, tulevaisuuden suunnitelmat saivat uusia tuulenpuuskia siipiensä alle ja kudevarastokin keveni hieman. Edelliset töppöset olivat loppuun poljetut joten hyvillä mielin sai luovuttaa uudet käyttöön, kun tiesi ettei nämäkään jää kaapin pohjalle virumaan.

Juhannusta juhlittiin henkisen ikämme mukaisesti, sukuloiden anopin luona Päijänteen rannalla. Sää ei ollut kovinkaan suosiollinen, mutta onneksi jotain kesäistäkin päästiin tekemään. Muisteltiin vihdan oikeaoppista sitomista, kalastettiin, soudettiin. Grilliruoat jouduttiin tosin valmistamaan paistinpannulla, koska miehen mielikuva autokatoksen grillistä osoittautuivat 3 kesää vanhaksi.. Vaivanpalkka seurueemme majoittamisesta hoideltiin henkeä mukaillen pihahommilla.

Monella tuttavapiiristämme alkaa kesälomat olla lusittu, toisilla on puolivälissä. Mukava ajatella, että itselläni sama autuus koittaa vasta heinäkuun viimeisinä päivinä ja jatkuu aina syyskuulle saakka. Ehkä työpisteen vaihto vuoden alussa toi uutta virtaa niin, ettei vielä kaipaakaan lomalle. Loman myöhäinen ajankohta myös helpottaa taistelustressiä kesän suhteen: voi kesäillä ihan rauhassa, kun lomakin on vasta edessä.

Onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä,

että elämä on hyvää.