Hedelmäinen tuulahdus etelästä.

Tänään syntyi Lolita. Tuo lämpöisen maan lahja kylmän pohjolan mansikkamaille omaa eteläisen pallonpuoliskon mukaan hinnoitellut _ja valmistetut_ kumitissit ja on aivan valmis uuteen työtehtäväänsä. Harmillista, että Lolitan käsilaukku näyttää mystisesti kadonneen matkan varrelle. Mutta onneksi meillä täällä ollaan sen verran vieraanvaraisia, että uusi tullaan hankkimaan talon puolesta.

Kovinkaan kuvauksellinen ei Lolita ole ilman omaa työympäristöään. Tältä pihamaalta kun ei mitään kaitsettavaa vielä löydy, eikä naapurin pihaakaan tohtinyt mennä lainaamaan. Lolita matkaa pikimmiten kohti Satakuntaa, vihantien peltojen ääreen.

Taimet pääsivät eilen ensikosketukseen meri-ilman kanssa ja sille tielle myös jäivät. Hieman haasteita aiheutti ainainen tuuli ja kasvihuoneen puute, mutta kyllä sitä keinot keksii. Eihän siihen tarvittu kuin maalaukseen käytetty penkki, muutama jääkiekkomaila höystettynä harjanvarsilla sekä köynnösritilä. Nauratti niin Lolita ja tämä viritelmä vierekkäin, että kuvatkin jäi ottamatta. Tärkeintähän uusien naapureiden kanssa on se ensivaikutelma?

Lähes hermoja raastavaa puhdetyötä on ollut sylin täydeltä tarjolla mitä tulee tuohon meidän neitiin. Hormonit pisti tänään tuulemaan oikein olan takaa, eikä se jäänyt keneltäkään sivulliselta huomaamatta. Päivän ulkoilusessiot vonkumisineen ja sirkushyppyineen imee kaikki mehut, kiellettyjä rakkauden kohteita vaanii kaikkialla. Sisällä sitten laahustetaan itsesäälissä rypien makuupaikasta toiseen. Kaiken toiminnan ohessa vappulounaaksi tarjoiltu, lähes koskematon rustopalanen löytyi pihasta lohtua tuomaan. No, onhan se hyvä antaa lihan kypsyä kunnolla.

Aikaa ajatella juttua monta, uskomatonta, tuntematonta

Aivan kuinka vain

Let her sleep.

Keskiviikkona kotiuduttuani Suomen metsistä oli olo kuin jyrän alle jäänyt. Annoin fiiliksen viedä suoraan sohvalle torkkupeiton alle levottomia unia näkemään. Kun virkosin, paistoi vielä ilta-aurinko kotiportaille, johon onnellisuuskohtauksen saattelemana pistin parkkiin selaamaan menneen viikon postit. Huominen on toivoa täynnä, ajattelin. Olihan koittanut pitkät vapaat.

Joskus on syytä irroittaa ote ja kuunnella, mitä oikeasti tarvitsee. Eilen kello oli soimassa 07, nousin ylös 0930. Pieni katsaus pihalle, kottikärry painoi kuin betoniin valettu ja jalat vähintään saman verran. Takkaan tulet ja lähikaupasta suklaata. Vaikka ulkona oli sää mitä hienoin. Mitä sitten, aurinkoa kohtihan tässä ollaan menossa!

Lululta olisi syytä ottaa mallia. Tämä viikko vierähti hoitopaikassa alakoululaisten Koirakuiskaajien mannekiinina, ulkona tuuli tuo juoksuisen nenään hajuja niin että kuono pyörii kuin hedelmäpelissä. Tänään iltapalaksi sai onneksi varastettua allekirjoittaneen koipireidet pöydältä, jotain lohtua sentään tähän epäreiluun maailmaan. Mutta kun tilaisuus tulee, silloin nukutaan maha pystyssä ja antaudutaan ainoastaan hyvänä pitämiseen.


Hyvää äitienpäivää äidit, olette päivänne ansainneet.

Tulkoon mikä on tuleva

menköön mistä on luovuttava

kunhan saan pitää äitini ikuisesti.

Odotettu sadepäivä.

Koko muu maailma tuntui unohtuvan, kun ne lumet lähti. Nurkat ovat saaneet kerätä pölyä, kalat syödä kakkaansa ja käsityöt odottaa, kun tämän pesueen naisväki on heiluttanut jos jonkinnäköistä vehjettä pihamaalla. Lähinnä tyhjiä hanskojaan, kun ei ole oikein tiennyt mistä sitä alottaisi..

 

Talvi oli entisten asukkien kanssa muokannut, tai jättänyt muokkaamatta erinäisiä kohteita. Talomme oli myynnissä pitkään ennen kuin ratsastimme paikalle, ja se on varmaankin osasyy että kaikki on vähän kenollaan. Mutta tästäkin me selviämme, se vaan vaatii vähän aikaa, rahaa ja järjestäytynyttä toimintaa. 

Siitä huolimatta, että projekti tuntuu suunnattomalta työtuntien viemäriltä, olen nauttinut näistä muutamasta viikosta. Vaikka ehkä mitään kovinkaan näkyvää ei ole vielä saatu aikaiseksi, niin en juuri heti nyt tästä näin keksi parempaa keinoa unohtaa työhommat _ja kaikki muutkin hommat_ kuin nykertää polvet kipeänä pihan nurkissa. 

Tämä sunnuntai pyhitettiin kokonaisuudessaan sisähommille, ei varmasti muuten mutta ulkona on tullut aamusta asti kaatamalla vettä. Lattiat ja akvaario puhtaaksi, ruokaa, päiväunet, pyykkejä. Luksusta! Mieskin vieraili kotona, hetki sitten taas ampaisi reissuun. Itselläkin koittaa lähtö huomenna, helatorstaista sitten pitemmät vapaat. Koira vietiin Anoppilaan hoitoon, talo ei ole vielä koskaan ollut näin hiljainen. 

Tässä leikissä vaaditaan kevytmielisyyttä, 

tietyn sekavuuden tason ymmärtämistä 

ja roimasti mielikuvitusta.