Vaihtokauppaa.

En suinkaan ole alkuperäisen perheeni ainoa käsitöiden harrastelija. Vaikka äitini virkkuuttaa mattonsa minulla, on asiassa vaihtokaupan makua. Satakunnan suunnalla valmistuu lähes liukuhihnamaisesti mosaiikki- ja lasitöitä, joista muutamat ovat löytäneet tiensä meidänkin kotia piristämään.

Pidemmän aikaa kerkesi jo muhimaan mielessä, että täytyisi näistäkin töistä jotain kirjoitella ja ennen kaikkea kuvata nämä kaunistukset. Muutaman epätoivoisen yrittämän jälkeen totesin, että ennen lasitöiden kuvailua on syytä hieman palautella mieleen kameran saloja.. Siihen ei tietenkään ollut juuri silloin aikaa, joten projekti siirtyi jälleen _huomiseen_. Mutta, mosaiikista pari otosta sain kuin sainkin tänne näytille.

 Mosaiikkityöt ovat olleen itselläkin jo muutaman vuoden salainen haave. Hyvin tehokkaana jarruna on toiminut elämäntilanne, jossa ei kerta kaikkiaan aika, eikä tajunta, riitä istumaan tunti tolkulla pyörittelemässä pirstaleita. Ja ehkä toinen on se alkuun pääseminen: materiaalit puuttuu, taito puuttuu, langan pää puuttuu. Siksipä näitä töitä osaa arvostaa ja niiden kauneudesta nauttiikin ehkä ihan eri tavalla. Eikä koskaan ole liian myöhäistä, kai minäkin vielä joskus ehdin.

Tämä sateinen aamupäivä oli tarkoitus viettää tulevan talven varastoja täydentäen. Ajelin heti aamutuimaan torille ja ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen: 5kg mansikkaa 45€ ! Ei jumantsuikka, paikalliset mansikat taitaa olla kullalla kypsytettyjä. Ei auta kuin odotella, että mansikat eivät maksa enää..mansikoita?

Listen to the rhythm

of the

falling rain.