_Onneksi_ kuulun niihin ihmisiin joiden täytyy kirjoittaa listoja. Pieniä kokonaisuuksia, suuria asioita, koko elämän kattavia listoja. Ensin pieni ajatus hiipii kohti aivolohkoja, sitten iskee paniikki: äkkiä tämä kaikki ylös ja jatkojalostukseen, muutenhan voin unohtaa! Niinpä ensimmäinen listattava asia on, mikäpä muukaan, kuin lista mistä kaikesta minun pitää tehdä lista. Hienoimpia on oivallukset, joista jälkikäteen on järjettömyyden esiaste hyvin käsinkosketeltavaa. Esimerkiksi lista, jossa olen pohtinut uuden kotimme värimaailmaa ja otsikon perässä on lueteltu arviolta kaikki sateenkaaren värit...Ja tietysti listat kirjoitetaan jokainen eri paikkaan, jotta sitten voi tehdä samoista asioista uuden listan hukattuaan sen ensimmäisen.
Suuressa innovatiivisuuden puuskassa hoksasin viime viikolla, että perustan taskuvihkon, johon sitten kirjailen näitä järjettömiä listojani. Näin voin jatkaa näitä kovin rakkaita mielenilmauksiani loputtomiin, juurikin siihen pisteeseen että kaikki vaihtoehdot on jo lueteltu ja alan toistamaan itseäni keksimällä samat asiat uudelleen eri sanoin. Heureka!
Aloitin jokin aikaa sitten puhdetyönä virkkailemaan torkkupeittoa. Värimaailmaa en suinkaan ottanut listauksistani vaikka niin voisi kuvitella, vaan ideana on käyttää vain jämälankoja. Lulukin löysi kuvaushetkenä paikalle kuin tilauksesta, niin saan jatkettua tätä koiratäyteistä postailua. Missä Lulu luuraa?
Tilkkuja on tällä hetkellä noin 15, matkaa valmiiseen peittoon on siis vielä muutaman silmukan verran.. Toivottavasti se nähdään vielä joskus valmiina. Itse tilkkujen virkkaushan ei ole homma eikä mitään, mutta kun ensin pitäisi saada niitä jämälankoja joka tarkoittaa, että jotain muutakin pitäisi saada aikaiseksi..Sanoista tekoihin!
Perjantain odotusta voisi hartaudeltaan verrata joulupukin vartoomiseen. Sitten on kaikki 11 täynnä ja pääsee purkamaan muutaman viikon listasatoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti