Herätys heräteostokseen.

Tänään koittanut maanantai kalenteri liittolaisenaan oli salakavalasti naamioitunut tiistaiksi. Huijauksen maksimaalinen onnistumisprosentti saattoi toki johtua 4 päivän viikonlopusta.. mutta jotain tästä opittiin: pahin päivä ei ole suinkaan maanantai, vaan mikä tahansa maanantaiksi muuntautunut, vapaiden jälkeen koittava päivä. This is it! Kostoksi tästä kaikesta hilpastiin koiran kanssa jo ennen kuutta lenkille. Harmi ettei valo _taidot_ riitä kuvaamaan noita aamuisia hetkiä.

Tarinassa on koittanut se vaihe, kun taka-ajatuksena on saada aikaan synninpäästö. Tällä kertaa ottamieni kuvien osalta. Ostin muutama vuosi sitten, kun kerran halvalla sai, ystävältä hänelle itselleen riittämättömäksi jääneen järkkärin. Kuvaamisen puuskatuulia, noilla auvoisilla automaattiasetuksilla on tämän jälkeen ollut ne kesäretket, koiranpentu, Nettiauton myynti-ilmoitus..Voihan Kettu Repolainen sanon minä, hirveetä shaibaa ja olo on kuin paremmallakin välineurheilijalla.
Kunnes sitten eksyin blogien ihmeelliseen maailmaan. Kului päiviä, viikkoja, kuukausia maatessa sohvalla selatessa kaikkia noita ihanuuksia mitä ihmiset saa aikaiseksi. Ja mitä kuvia, ihan arkisista asioista! Oli aika pyyhkiä pölyt Canonin päältä ja ottaa nöyrin mielin manuaali käteen. Ja jo tässä vaiheessa, vaikkei mikään konkreettista oppimista olekaan ehkä vielä havaittavissa vaan shaibaa tarjoillaan edelleen, lausun ääneen KIITOS. Olen aivan haltioissani kaiken maailman aukoista sun muista mistä ei vielä viikko sitten ollut hajuakaan.

Odotin, että olisin tähän päivitykseen saanut kuvattua uusimman mattotekeleeni mutta piru vie kude loppui kesken. Sillä välin kun vietin luovaa taukoa, se iski taas:

Siihen se oli kapaloituneena, nousi tähystämään kun havaitsi kameran. Onneksi, ei sydän olisi riittänyt pienen sykerön häätämiseen. <3

Mitä vaan, kelle vaan

Joka sattuu vain oikeaan aikaan

Kun Sattuman Kauppaa avataan.