Päivän uroteko.

Emme kumpikaan ole mitään aikakausilehtien suurkuluttajia, mutta kyllä niitä silti vain kertyy nurkkiin pyörimään. Siivotessa Dirtit ja Fitit kasailee sinne sun tänne, eikä lehtien säilytyksessä ole varsinaisesti mitään järkeä koska sitä _oikeaa_ numeroa ei kuitenkaan löydä. Muutossa lehdet jostain kumman syystä löysivät toisensa ja yhdistyivät yhteen kasaan. Tänään aamukahvin lomassa lajittelin jyvät akanoista, kuri ja järjestys palasi keskuuteemme. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.

Lehdille löytyi oikein aitiopaikka, huikean kokoisesta siivouskomerosta.Kyllä nyt kelpaa, ties vaikka imuri tarttuisi matkaan kun hakee lukuseuraa.


Keittiökin sai vähän vihreää pintaan kauppareissulla. Josko se vähän motivoisi noita pieniä ponnistamaan kohti mehukasta satoa.

Eilen sain nauttia yksinäisyyden sijasta hyvästä seurasta. Oltiin molemmat tytöt valmistauduttu istujaisiin kunnolla, pöytä notkui sokeria ja rasvaa niin että tyrät rytkyy yhä. Mutta voi veljet oli lystiä. Ja makoisaa. Mies tulee tänään kotiin, muutamaa päivää aikaisemmin kuin oli puhe. Elo aina vain siis paranee.

Life doesn't have to be perfect

to be wonderfull.