Olen todennut blogin kirjoittamisessa kaikista epämiellyttävimmäksi tehtäväksi kuvien saattamisen kameralta maailmalle. Se kaikki tuska ja tiimalasin tuijotus siinä välissä ei vaan kerta kaikkiaan ole helpottanut. En muokkaa kuvia muuta kuin koon ja ns.allekirjoituksen suhteen ja olenkin miettinyt, mitä se sitten olisi jos kuvien valotuksia ja muita vielä rupeisi hinkkaamaan vailla minkäänlaista _ammattitaitoa_.
Jollain tasolla olen kuitenkin tämän lyhykäisen urani aikana hyväksynyt tämän viheliäisen ongelman, kunnes. Google pyyhkäisi yhdessä yössä kaiken osaamiseni maton alle päivittäessään Picasan kuvanmuokkausohjelman. Tuli shokki, sitten kiukku, jonka jälkeen lamaannus.
Kuukausi vierähti. Välillä asiaan yritti jollain tasolla paneutua. Vaan ei. Ehkä aika ei ollut kypsä.
Sitten koitti tämä satumainen päivä, jota joulun lailla olen odottanut. Onnistuin! Eikä siihen tarvittu kuin Gimp2, Youtube, lukuisa määrä harrastelijoiden kokoamia kuvankäsittelyohjeita, skannerin manuaali, reitittimen manuaali, lukuisa määrä keskustelupalstoja, 600g karkkia, litra vettä, 6 tuntia plus viikkojen orientoituminen.
Syksy saapui. Mies on menoillaan ja Fimo vei sydämeni. Siinä ne kuulumiset noin niin kuin pähkinänkuoressa.
Veni vidi vici.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti