Tätä suurta penkkiurheilijan kulta-aikaa eläessäni olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon ajoitus ratkaisee. Koska tekee sen näyttävimmän tempun, koska aloittaa loppukirin, koska on hyvä ottaa se pakollinen häviö jotta seuraava vastus on mieluisampi. Milloin riskin ottaminen on sen arvoista.
Tätä täydellistä ajoitusta saa melko lailla hakea tässä ns. todellisessakin elämässä. Sitä en myönnä, että syy olisi edes joskus siinä omassa malttamattomuudessa ja sähläämisen tarpeessa.
Miksi juuri silloin kun päästät koiran vapaaksi, tulee se kadun ainoa einiinkoiristavälittävä ihminen.
Miksi imuroida ensin koko talo ja sitten vasta trimmata koira.
Miksi juuri silloin alkaa sataa kun lähdet ulos, olethan sateen uhan takia venyttänyt lähtöäsi monta tuntia.
Miksi juuri silloin keksit tehdä uunilihaa kun joku julkimo on tviitannut moisen reseptin ja kaikki nykyaikaiset ihmiset ovat ostaneet uunilihahyllyn tyhjäksi.
Miksi syödä raakaa sipulia kerran vuodessa, juuri sellaisena päivänä kun illalla on vatsareisipeppujumppa.
Miksi juuri silloin sää lauhtuu, kun olet saanut pestyä ja varastoitua kaikki välimallin pipot ja käsineet.
Että jos se Mäkäräisen viimeinen kuti ajoitukseltaan menee pieleen, ei se ole niin käsittämätöntä. Onhan tässä itselläänkin ajoituksen kanssa vielä aika paljon oppimista.
Everyday is a change
to get better.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti