Jämälankoja tienaamassa.

Viikonlopun hurja tykitys sukkapuikkojen ja virkkuukoukun varressa alkaa olla loppusuoralla. Alkuverryttelynä toimi maton loppumetrit, nyt kun tilaamani kude viimein löysi käsiini.
Matto ei jää meidän nurkkiin vaan matkustaa Hyvään kotiin vanhempieni luo. Ei sillä etteikö äitini osaisi moista tehdä, päinvastoin. Äiti vaan käyttää julkeasti hyväkseen tyttärensä innokkuutta ja hyvä niin. Kuvassa lopputulos näyttää vähän kurttuiselta vasemmalla näkyvästä syystä, mutta silottuu kun muutaman kerran päälle astuu. Monta kertaa tekovaiheessakin säikähdin kurttuisuutta vaan ei, siitä se oikeni lattialle taputeltaessa. Siitä kyllä vekkulia kudetta tuo Esteri.

Mies valitteli jokin aika sitten, ettei pipovarastoistaan löydy mitään katu-uskottavaa mallia. Pistin korvan taakse ja siellä tämä epäsuora pyyntö kohtasi Pinterestissä tormäämääni Turtles-pipoon! Kotikulmien katu-uskottavin koiranulkoiluttaja ei kuitenkaan varsinaisesti hyppinyt riemusta nähtyään pipon.. Niinpä heti kuvauksen jälkeen irrottelin silmät ja Donatello sai jatkaa matkaa silmät kiinni. Itselleni valmistui pipo jonka taka-ajatuksena oli saada aikaiseksi jotain trikoomyssyn korviketta. Lanka on Novitan Puro Batik ja malli löytyy Dropsin sivuilta. Mallin mukaisen lipan olisin ehdottomasti halunnut tehdä, mutta harmikseni lanka loppui kesken. Ihan kiva siitä tuli ilmankin, nyt kelpaa köpötellä suojakeleissä!

Saatiin eilen, täysin tapamme vastaisesti, nauttia vieraista muutaman tunnin ajan. Siis ihan täällä kotonamme! Kunniavieraisiimme lukeutui myös 1-vuotias tyttölapsi ja siinähän sitä sitten oltiin. Jäi kuvatkin illalta ottamatta, sen verran riitti sitä äksöniä ja jännitysnäytelmää. Ei taida olla kovinkaan vakuuttavaa hokeaa "se on ihan kiltti, on vaan niin nuori ja haluaa leikkiä.." kun jopa omistajan kasvot kielii jostain ihan muusta? Lulu selvisi kyllä lopulta hienosti ja yö nukuttiin erittäin sikeästi. Eikä ne vierailijatkaan kovin traumaattisesti ovelta lähtiessään heilutellut.

Valokuvaaminen on harmillisesti kärsinyt jälleen takaiskun, se saattaa myös näkyä tänään ja tulevaisuudessa. Ei jaksa miettiä mitään aukkoja tallettaakseen jotain tekemäänsä, nyt haluaa vaan tehdä lisää ja nopeasti! Mietitään niitä sitten kun on taas se seesteisempi vaihe tässä luomisen tuskassa tai mikä olisi parasta, sitten kun se luomisen tuska kohdistetaan linssin läpi.

When I saw you

I fell in love, and 

you smiled

because you knew

9/11

Olen päässyt jälleen siihen olotilaan kun työ haittaa harrastuksia. Luovuutta nämä muutamat viikot ovat kyllä vaatineet ja on ollut antoisaa kouluttaa ja kouliintua siinä itsekin samalla. Onhan sekin jo jotain?

_Onneksi_ kuulun niihin ihmisiin joiden täytyy kirjoittaa listoja. Pieniä kokonaisuuksia, suuria asioita, koko elämän kattavia listoja. Ensin pieni ajatus hiipii kohti aivolohkoja, sitten iskee paniikki: äkkiä tämä kaikki ylös ja jatkojalostukseen, muutenhan voin unohtaa! Niinpä ensimmäinen listattava asia on, mikäpä muukaan, kuin lista mistä kaikesta minun pitää tehdä lista. Hienoimpia on oivallukset, joista jälkikäteen on järjettömyyden esiaste hyvin käsinkosketeltavaa. Esimerkiksi lista, jossa olen pohtinut uuden kotimme värimaailmaa ja otsikon perässä on lueteltu arviolta kaikki sateenkaaren värit...Ja tietysti listat kirjoitetaan jokainen eri paikkaan, jotta sitten voi tehdä samoista asioista uuden listan hukattuaan sen ensimmäisen.
Suuressa innovatiivisuuden puuskassa hoksasin viime viikolla, että perustan taskuvihkon, johon sitten kirjailen näitä järjettömiä listojani. Näin voin jatkaa näitä kovin rakkaita mielenilmauksiani loputtomiin, juurikin siihen pisteeseen että kaikki vaihtoehdot on jo lueteltu ja alan toistamaan itseäni keksimällä samat asiat uudelleen eri sanoin. Heureka!

Aloitin jokin aikaa sitten puhdetyönä virkkailemaan torkkupeittoa. Värimaailmaa en suinkaan ottanut listauksistani vaikka niin voisi kuvitella, vaan ideana on käyttää vain jämälankoja. Lulukin löysi kuvaushetkenä paikalle kuin tilauksesta, niin saan jatkettua tätä koiratäyteistä postailua. Missä Lulu luuraa?

 

Tilkkuja on tällä hetkellä noin 15, matkaa valmiiseen peittoon on siis vielä muutaman silmukan verran.. Toivottavasti se nähdään vielä joskus valmiina. Itse tilkkujen virkkaushan ei ole homma eikä mitään, mutta kun ensin pitäisi saada niitä jämälankoja joka tarkoittaa, että jotain muutakin pitäisi saada aikaiseksi..Sanoista tekoihin!

Perjantain odotusta voisi hartaudeltaan verrata joulupukin vartoomiseen. Sitten on kaikki 11 täynnä ja pääsee purkamaan muutaman viikon listasatoa.

Kosminen ampumarata.

Muutama päivä on ollut yhtä miekkailua, niin hyvässä kuin pahassa. Mutta koska olen väsynyt lukemaan ihmisten yksinäistä tilitystä _kaikesta_ en halua toistaa sitä omassa tekstissäni, vaan keskityn kertomaan kuinka IHANAA tämä elämä on. Piste.

Avasin eilen pyöräilykauden, se oli huikeeta! Klo 0630 syttyi uusi maastopyöräilyn tähti taivaalle, kun kanttailin kurveissa kohti työmaata. Onneksi luonani asuu mies joka ymmärtää hyvän päälle myös polkupyörissä ja pelit on yli kylien. <3

Päässä pyörii vaikka mitä visioita uuden talon lukuisten seinämetrien suhteen. Ristipistotöitä(!), virkkausta, printtejä, puita ja ehkä ina tapettia. Suurta luomisen tuskaa. Kude viikonloppuisesta matosta on edelleen loppu, koko kylä haettu läpi eikä missään. Siinäkin oli toki hyvät puolensa: tuli kartoitettua uuden asuinseudun käsityöliikkeet melko lahjakkaasti, kuin huomaamatta.
Luomisen tuskan helpottamiseksi kyhäsin Käsityömessuilta ostamistani huopapalloista pannunalusen. Lopputulos ei ollut ihan sitä mitä hain, mutta liimapistoolilla ampumisen jälkeen on huono enää lähteä passailemaan..Ja eihän se sieltä pannun alta kumminkaan mihinkään edes näy?

On yksi isovillakoira joka kaipaa rakkautta, lähden täyttämään tehtävääni.

Np. Sir Elwoodin hiljaiset värit - Tuulen poika

Herätys heräteostokseen.

Tänään koittanut maanantai kalenteri liittolaisenaan oli salakavalasti naamioitunut tiistaiksi. Huijauksen maksimaalinen onnistumisprosentti saattoi toki johtua 4 päivän viikonlopusta.. mutta jotain tästä opittiin: pahin päivä ei ole suinkaan maanantai, vaan mikä tahansa maanantaiksi muuntautunut, vapaiden jälkeen koittava päivä. This is it! Kostoksi tästä kaikesta hilpastiin koiran kanssa jo ennen kuutta lenkille. Harmi ettei valo _taidot_ riitä kuvaamaan noita aamuisia hetkiä.

Tarinassa on koittanut se vaihe, kun taka-ajatuksena on saada aikaan synninpäästö. Tällä kertaa ottamieni kuvien osalta. Ostin muutama vuosi sitten, kun kerran halvalla sai, ystävältä hänelle itselleen riittämättömäksi jääneen järkkärin. Kuvaamisen puuskatuulia, noilla auvoisilla automaattiasetuksilla on tämän jälkeen ollut ne kesäretket, koiranpentu, Nettiauton myynti-ilmoitus..Voihan Kettu Repolainen sanon minä, hirveetä shaibaa ja olo on kuin paremmallakin välineurheilijalla.
Kunnes sitten eksyin blogien ihmeelliseen maailmaan. Kului päiviä, viikkoja, kuukausia maatessa sohvalla selatessa kaikkia noita ihanuuksia mitä ihmiset saa aikaiseksi. Ja mitä kuvia, ihan arkisista asioista! Oli aika pyyhkiä pölyt Canonin päältä ja ottaa nöyrin mielin manuaali käteen. Ja jo tässä vaiheessa, vaikkei mikään konkreettista oppimista olekaan ehkä vielä havaittavissa vaan shaibaa tarjoillaan edelleen, lausun ääneen KIITOS. Olen aivan haltioissani kaiken maailman aukoista sun muista mistä ei vielä viikko sitten ollut hajuakaan.

Odotin, että olisin tähän päivitykseen saanut kuvattua uusimman mattotekeleeni mutta piru vie kude loppui kesken. Sillä välin kun vietin luovaa taukoa, se iski taas:

Siihen se oli kapaloituneena, nousi tähystämään kun havaitsi kameran. Onneksi, ei sydän olisi riittänyt pienen sykerön häätämiseen. <3

Mitä vaan, kelle vaan

Joka sattuu vain oikeaan aikaan

Kun Sattuman Kauppaa avataan.

Kuteilua.

Eilen valmistui ensimmäinen uutta taloa silmällä pitäen virkattu matto. Malli on Kauhavan Kangasaitan Ratas. Koska malli tuntui helpolta _tosta noin vaan televisiota katsellessa_ lähdin soitellen taistoon ja niinpä purin tekosiani lukuisia kierroksia. Miksi käyttää yksinkertaiseen asiaan yksi ilta kun voi käyttää kolme? Kas kun en muista että Juhannusruusun tai Auran kanssa olisi ollut mitään vastaavaa ongelmaa..aika kultaa muistot.

Lululla on aina ollut käsittämätön viehtymys näitä virkattuja mattoja kohtaan.

 Enkä selvinnyt ilman kutsumatonta koemakaajaa tälläkään kertaa.

 Illalla saunottiin koko perheen voimin.

Kudikudikudikudi-ramsamsaa.

Uusi perheenjäsen.

Huhtikuussa saamme uuden perheenjäsenen. Kova myllerrys käy pään sisällä, alkuun pääseminen valmistelujen kanssa vaatisi potkun hanuriin. Mutta en vaivu synkkyyteen, asioiden tapa järjestyä on nähty viime vuosien aikana kovin moneen kertaan.

Ostimme talon.


Kaiken luomisen tuskan keskellä koira pääsi karvoistaan.Tähdellä on vielä hieman opeteltavaa kuvattavana olemisen jalosta taidosta..

Piippolan vaarilla oli talo, hiialahiialahei.

Kolmas kerta toden totta sanoo.

Kuten kaikilla kertomuksilla, myös näillä sanoilla, on alku. Tämä tarina alkoi vuosia sitten, kun halusin luoda tavan kertoa läheisille ihmisille mitä elämässäni tapahtuu. Kirjoittaa ikään kuin heille. Nyt, muutaman vuoden tauon jälkeen on suurin tarve kirjoittaa ja tallentaa omia ajatuksia ihan itseäni varten.  Toki jos joku viihtyy keskuudessa, suotakoon se ilo.

Rouva Silakka seikkailuineen asukoon ikuisesti sisälläni, elämässä kuitenkin on onneksi mentävä eteenpäin. 

Kuva Brian Viveros

Tulee vielä aika, jolloin uskot, että kaikki on lopussa.
Juuri se hetki on uuden alku.