Päivän uroteko.

Emme kumpikaan ole mitään aikakausilehtien suurkuluttajia, mutta kyllä niitä silti vain kertyy nurkkiin pyörimään. Siivotessa Dirtit ja Fitit kasailee sinne sun tänne, eikä lehtien säilytyksessä ole varsinaisesti mitään järkeä koska sitä _oikeaa_ numeroa ei kuitenkaan löydä. Muutossa lehdet jostain kumman syystä löysivät toisensa ja yhdistyivät yhteen kasaan. Tänään aamukahvin lomassa lajittelin jyvät akanoista, kuri ja järjestys palasi keskuuteemme. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.

Lehdille löytyi oikein aitiopaikka, huikean kokoisesta siivouskomerosta.Kyllä nyt kelpaa, ties vaikka imuri tarttuisi matkaan kun hakee lukuseuraa.


Keittiökin sai vähän vihreää pintaan kauppareissulla. Josko se vähän motivoisi noita pieniä ponnistamaan kohti mehukasta satoa.

Eilen sain nauttia yksinäisyyden sijasta hyvästä seurasta. Oltiin molemmat tytöt valmistauduttu istujaisiin kunnolla, pöytä notkui sokeria ja rasvaa niin että tyrät rytkyy yhä. Mutta voi veljet oli lystiä. Ja makoisaa. Mies tulee tänään kotiin, muutamaa päivää aikaisemmin kuin oli puhe. Elo aina vain siis paranee.

Life doesn't have to be perfect

to be wonderfull.

Tuulta purjeissa.

Tässä perheessä on jossain määrin historiaa merellisistä maisemista. Kun näin ensi kerran takkahuoneemme, oli peli selvä. Tästä tehtäisiin jotain, mikä muistuttaa meitä edesmenneestä ajasta.

Lasiset verkkomerkit ovat kulkeneet mukanani kesämökiltä, joka myytiin pois yli 10 vuotta sitten. Käytöstä poistetut merenkulkukartat lahjoitti ystävällisesti lippulaivamme merenkulkija. Paneloidut seinät luovat sopivaa messitunnelmaa, mielestäni parempaa seinämateriaalia tähän tarkoitukseen saa todella hakea. Takkahuoneesta on käynti saunatiloihin, lisää kuvia huoneesta nähdään toivottavasti hiottujen ja maalattujen huonekalujen muodossa. Kunhan se kesä koittaa..

Lulu nukkuu aina vaan. Huoli kalvaa, on niin tottunut vahtimaan toisen kolttosia tunnista toiseen.

 

Ja kun aallot Mikkiä keinuttaa

kotirannat kauas jää.

Supervoimia.

Jos vapaapäivät olisivat aina näin hedelmällisiä kuin nämä kaksi mennyttä ovat olleet, kotimme olisi todellinen aikaansaannosten tyyssija. Mutta ei onneksi ole pelkoa.

Eilisenä iltapuhteena taimet pääsivät uusiin multiin kouliintumaan. Koiran harhautin avustustöistä luun avulla, joka ehkä kostautui katalasti yöllisellä yskäkohtauksella ja klo 03 tapahtuneella ulkoiluhetkellä. Mutta eipä juurikaan osannut nyppiä, kun tiesi ettei seuraavana aamuna ole _mihinkään_ kiire punkan pohjalta. Miekkailu multaa vastaan tapahtui tällä kertaa paljon suotuisammin, kiitos kodinhoitohuoneen kuraeteisen. Taimien tukemiseen sai käyttää vähän mielikuvitusta, näitä luokattoman hienoja tikkuja kun ei ollut ihan sitä tarvittavaa 60 kappaletta.

Viimeksi mainitsemani kudekato sai tosiaan pääsiäisen jälkeen jatkoa kylpyhuoneen maton muodossa. Kahdesti. Niin lähellä mutta niin kaukana, ei auttanut kuin ottaa auto alle ja hurauttaa lankakauppaan. Kahdesti. Mutta nyt se on valmis! Malli on Kauhavan Kangasaitan Aura ja kude yllättäen sitä Esteriä.

Pääsiäiskoristeet vaipuivat tänään vuoden mittaiseen uneen varaston perukoille, vaikka jotain muuta joskus taannoin mainitsin. Johtunee ehkä siitä, ettei kodin siivous etänä onnistu vaikka kuinka haluaisi. Ennen laatikon sulkemista mieleeni muistui kovin epätoivoinen yritys kasvattaa rairuoho pääsiäismittaan muutamassa päivässä, muutaman vuoden vanhoilla siemenillä. Selityksiä ne on nämäkin, mutta aikaansaannos muistutti silti lähinnä talouspaperipalaa jossa sojottaa ruskeita karvoja. "Ruoho" näki viimeisen valonsa pitkäperjantain sarastaessa ja tiput sai kökkiä kuka missäkin. Ha, ensi vuonnapa vihertää 100% varmuudella, vaikka taas muutettaisiin!

Idean bongasin jokin aika sitten Tuulian käsityöblogista. Toteutus on näköjään _hiukan_ muuttunut alkuperäisestä muistini prosessissa, mutta onpahan tekijänsä näköinen. Ja sopii hyvin yhteen oranssien mörköjen kanssa.

Ja mä pyydän yötä kylmää täältä pian poistumaan.

Hoivaamista ja saattohoitoa.

Sattuipa sopivasti. Kun loma alkoi, koira leikattiin kontrollikäynnin sijasta ja miehen saattelin muutaman viikon komennukselle. Miten musta tuntuu ettei näin kävisi Strömsössä?

Onni oli kuitenkin läsnä tässäkin onnettomuudessa ja sain tilaisuuden viettää muutaman päivän 5 tähden hotellissa. Vanhempieni luona. Samaisesta kaupungista löysi kotinsa myös viime tipassa valmistunut Ratas-matto. Tällä kertaa valmistumista tapahtui selkeästi enemmän kuin purkamista, jotain on siis mahdollisesti opittu. Materiaalina käytin Esteri-kudetta, yhteensä sitä upposi 2,7kg. Ensimmäinen työ pitkään aikaan kun ei tarvinnut käydä välillä täydentämässä kudevarastoa. Voimmeko tästä todeta, että oppimista on _todella_ tapahtunut?

Uuten kotiin vieroitettiin "virtakuono" Mauno. Mauno, tuo oliivinvihreä herrasmies oli ystäväpariskunnan miehen esittämä toivelahja pääsiäisen vierailulta. Malli on Mia Bengtssonin Amigurumi-kirjasta.

Vaikka minimaalinen lomareissu olikin suksee, takki on aivan tyhjä ja kaasujalka painoi tänään kotimatkalla melko lailla. On vaan niin komiaa olla kotona. 

Mutaa kuonoon! Sano virtahepo.

Pipoarvoitus.

Pääsiäisen suoman pitkän viikonlopun ja huomenna sarastavan loman väliset päivät ovat kuluneet kuin hidastetussa elokuvassa. Nyt ne päivät ovat kuitenkin autuaan luetut. Loma.

Ennen huomista pääsiäisen arkistointia oli otettava muutama kuva. Ai että kuinka se taas pisti hymyilemään kun pääsiäislaatikon avasi ja tuulahdus menneisyydestä iski vasten kasvoja. Kun nämä uniikit "pääsiäistiput" aikanaan valmistuivat, mies tokaisi epäilevään sävyyn että eikös se Muumien Mörkö ole _harmaa_ eikä suinkaan oranssi. Mutta hyvähän se on palautella mieleen että jostain tämäkin villitys on aloitettu..

Keskeneräiset työtkin löysi tiensä takaisin omalle paikalleen pääsiäisen aikana ja sieltä syntyi kovin ristiriitaisia tunteita herättänyt, nyt jo toivottavasti varastoon joutava "pipo". Koska mieheni on vielä huonompi valokuvaamaan kuin minä, hän sai toimia urhoollisesti mallipäänä.

Olen tänään käyttänyt suuren osan aivokapasiteetistani mietiskellessä miksi tätä oikein kutsuisi. Tekele muistuttaa turbaania, mutta tuo mieleeni jostain syystä karvalakin? Mutta onneksi epäluuloa aiheuttava malli ei ole omaa käsialaani, toisin kuin nuo oranssit Möröt, vaan poimittu Novitan lehdestä kevät 2012. Jokin virka sille tässä huushollissa varmasti löytyy, jossei muuta niin saunasta puuttuisi vielä toinen saunahattu.

Muistot tekevät meistä sen

mitä emme ole.

Kotiin.

Siihen loppui jonnin joutava roikkuminen Internetin ihmeellisessä maailmassa, kun nämä talon avaimet käteen sai. Muutama viikko vietetty lentäen, näin pääsiäisen tyyliä mukaillen.

Elimme viimeiseen asti siinä uskossa, että siitä vaan kannetaan tavarat sisään ilman sen kummempaa remonttibudjettia. Mutta karu totuus paljastui, kun edellisen asukin huonekalut olivat poistuneet: 2 aikuista, 2 lasta sekä 5 koiraa tekevät pinnoille ns. ihmeitä. Lisäksi makuuhuoneiden seinät mukailivat samaa sävyä kuin työpaikkani 60-luvulla maalatut sisäpinnat.  Mintussa ei sinänsä sävynä ole mitään vikaa..
Kamera astui ovesta käsi kädessä maalipurkkien kanssa, tarkoituksena tottakai ikuistaa myös ne ennen-kuvat. Vaan kuinka yllättäen kävikään, suti oli kameraa nopeampi ja allekirjoittanut siinä tarmon puuskassa ei vaivautunut asiaa edes sen kummemmin ajattelemaan.


Talon mukana toteutui kuin varkain yksi salaisista haaveista. Akvaario. Mies on aina jurnannut vastaan, mutta nyt oli oikea aika tehdä henkisesti murskaava isku, jälleen kerran "kun halvalla sai". Kotimme edeltävät asustelijat olivat harrastelijoita, eivätkä pitkän muuttomatkan takia molempia akvoja lähteneet roudaamaan. Tämän helpommalla ei jo toiminnassa olevaan akvaarion olisi voinut päästä käsiksi, vaikka monet yöunet sen kanssa ovat menneetkin. Mitä enemmän aiheesta luki, sitä varmempi oli massatappioista, joita yhteiselossamme tulisi kohtaamaan.
Kalat ovat saaneet asustella omissa oloissan, ajatuksen _tietotaidon_ hiljalleen kypsyessä. Eilen se ajatus oli sitten aivan kypsä. Kirjobarbit, nuo akvaarion koulukiusaajat saavat lähteä ja tilalle jotain värikästä ja..omannäköistä. Kuten sanottu, mies ei ole halunnut puuttua hiuskarvallakaan koko asiaan, kunnes. Sisäinen pikkupoika pääsi akvaarioliikkeessä valloilleen, kun sai valita itselleen akvaarion tulevan kuninkaan, taistelukalan! Eilinen ilta menikin sitten lotratessa niin että pärskyi. Huterat valokuvaajan taidot joutuivat tänään todella koetukselle, kun yritin ikuistaa kaunokaisia tänne. Jos kala oli jiirissä, niin lasista heijastui koirankuola. Kun kulma oli hyvä, kalat eivät malttaneet pysyä paikallaan. Siksipä pysyn uskollisessa kuvakollaasi-muodossa, jolloin kuvat pysyvät riittävän pienenä. Eikä niistä muutenkaan saa kyllä mitään selvää.

Nyt uskallan ehkä jo sanoa, että viimeinenkin banaanilaatikko on poistunut keskuudestamme, ainakin pihan puolelle. Laatikoita on säilötty hartaudella muutosta toiseen, koska "kohta niitä kuitenkin taas tarvitaan". Mies kysyikin, että joko nyt me voitaisiin hävittää nämä vai vieläkö on monta muuttoa edessä. Sai luvan, tämän kerran.

Ken kalan tahtoo onkia,

saa ensin madon tonkia.

Siivoilua multaa kynsien alla.

Olen tähän asti lähinnä ihastellut toisten taitoa nähdä jonkun muun romussa tai rääsyssä jonkin uuden alku. Siivotessani askarteluhuoneen loputonta tavaramäärää käteeni osui villapaidan alku, joka ei koskaan nähnyt loppuaan ketkuilevan kaula-aukon takia. Totesin, että tekeleen voi aivan hyvin purkaa ja myöntää tappionsa, valmista siitä ei tulisi ikinä. Mutta kuinka ollakaan, lamppu syttyi juuri sopivaan saumaan!

Purin tästä harmaasta Jambo-langallisesta kyhäelmästä hiukan ja virkkasin etu- ja takakappaleen yhteen. Näin makuuhuoneen tyyny sai uuden päällisen eikä kaikki työ mennyt hukkaan. Voi sitä ylpeyden määrää mitä harvinainen innovatiivisuuteni sai sisälläni aikaan!

Tänään viherkasvit pääsivät uusiin multiin. Joka vuosi aika ehtii kullata muistot ja homman veemäisyys iskee vasten kasvoja aina yhtä kovaa. Vaikka tykkään uppoutua kyynärpäitä myöten multakasoihin, ei ympäri asuntoa vellova mutalieju juurikaan aiheuta iloisia kiljahduksia. Mutta nyt se on tehty, ensi vuonna urakan saa hoitaa taivasalla _onneksi_.

Työpaikan ja koko maiseman vaihdosta iskostui eilen mieleen taas yksi hyvä puoli kun ikään kuin kenraaliharjoituksen muodossa pohjustin multasavottaa laittamalla siemenet itämään. Ensimmäinen kesä kun on realistiset mahdollisuudet edes yrittää, aikaisempina on saanut kuluttaa kesät aivan jossain muualla kuin kotipihallaan. Saa nähdä kuinka käy, ostaako tämä perhe ensi syksynäkin tomaatit Prisman vihannesosastolta..

 

Jo hyvään mittaan päässyt kasvien sukuun kuuluva asukki sai kunniatehtävän suojella taimilaatikkoa kuvasarjan viimeisessä otossa näkyvältä, sen suurimmalta uhkaajalta. Päässä pyörii paljon muitakin visioita kasvatushommien suhteen, nyt on vain lumien sulattelun ohella pakattava _pari_ muuttolaatikkoa ja keskityttävä olennaiseen.

To plant a garden

is to believe in tomorrow.