Let her sleep.

Keskiviikkona kotiuduttuani Suomen metsistä oli olo kuin jyrän alle jäänyt. Annoin fiiliksen viedä suoraan sohvalle torkkupeiton alle levottomia unia näkemään. Kun virkosin, paistoi vielä ilta-aurinko kotiportaille, johon onnellisuuskohtauksen saattelemana pistin parkkiin selaamaan menneen viikon postit. Huominen on toivoa täynnä, ajattelin. Olihan koittanut pitkät vapaat.

Joskus on syytä irroittaa ote ja kuunnella, mitä oikeasti tarvitsee. Eilen kello oli soimassa 07, nousin ylös 0930. Pieni katsaus pihalle, kottikärry painoi kuin betoniin valettu ja jalat vähintään saman verran. Takkaan tulet ja lähikaupasta suklaata. Vaikka ulkona oli sää mitä hienoin. Mitä sitten, aurinkoa kohtihan tässä ollaan menossa!

Lululta olisi syytä ottaa mallia. Tämä viikko vierähti hoitopaikassa alakoululaisten Koirakuiskaajien mannekiinina, ulkona tuuli tuo juoksuisen nenään hajuja niin että kuono pyörii kuin hedelmäpelissä. Tänään iltapalaksi sai onneksi varastettua allekirjoittaneen koipireidet pöydältä, jotain lohtua sentään tähän epäreiluun maailmaan. Mutta kun tilaisuus tulee, silloin nukutaan maha pystyssä ja antaudutaan ainoastaan hyvänä pitämiseen.


Hyvää äitienpäivää äidit, olette päivänne ansainneet.

Tulkoon mikä on tuleva

menköön mistä on luovuttava

kunhan saan pitää äitini ikuisesti.

Odotettu sadepäivä.

Koko muu maailma tuntui unohtuvan, kun ne lumet lähti. Nurkat ovat saaneet kerätä pölyä, kalat syödä kakkaansa ja käsityöt odottaa, kun tämän pesueen naisväki on heiluttanut jos jonkinnäköistä vehjettä pihamaalla. Lähinnä tyhjiä hanskojaan, kun ei ole oikein tiennyt mistä sitä alottaisi..

 

Talvi oli entisten asukkien kanssa muokannut, tai jättänyt muokkaamatta erinäisiä kohteita. Talomme oli myynnissä pitkään ennen kuin ratsastimme paikalle, ja se on varmaankin osasyy että kaikki on vähän kenollaan. Mutta tästäkin me selviämme, se vaan vaatii vähän aikaa, rahaa ja järjestäytynyttä toimintaa. 

Siitä huolimatta, että projekti tuntuu suunnattomalta työtuntien viemäriltä, olen nauttinut näistä muutamasta viikosta. Vaikka ehkä mitään kovinkaan näkyvää ei ole vielä saatu aikaiseksi, niin en juuri heti nyt tästä näin keksi parempaa keinoa unohtaa työhommat _ja kaikki muutkin hommat_ kuin nykertää polvet kipeänä pihan nurkissa. 

Tämä sunnuntai pyhitettiin kokonaisuudessaan sisähommille, ei varmasti muuten mutta ulkona on tullut aamusta asti kaatamalla vettä. Lattiat ja akvaario puhtaaksi, ruokaa, päiväunet, pyykkejä. Luksusta! Mieskin vieraili kotona, hetki sitten taas ampaisi reissuun. Itselläkin koittaa lähtö huomenna, helatorstaista sitten pitemmät vapaat. Koira vietiin Anoppilaan hoitoon, talo ei ole vielä koskaan ollut näin hiljainen. 

Tässä leikissä vaaditaan kevytmielisyyttä, 

tietyn sekavuuden tason ymmärtämistä 

ja roimasti mielikuvitusta.

Päivän uroteko.

Emme kumpikaan ole mitään aikakausilehtien suurkuluttajia, mutta kyllä niitä silti vain kertyy nurkkiin pyörimään. Siivotessa Dirtit ja Fitit kasailee sinne sun tänne, eikä lehtien säilytyksessä ole varsinaisesti mitään järkeä koska sitä _oikeaa_ numeroa ei kuitenkaan löydä. Muutossa lehdet jostain kumman syystä löysivät toisensa ja yhdistyivät yhteen kasaan. Tänään aamukahvin lomassa lajittelin jyvät akanoista, kuri ja järjestys palasi keskuuteemme. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.

Lehdille löytyi oikein aitiopaikka, huikean kokoisesta siivouskomerosta.Kyllä nyt kelpaa, ties vaikka imuri tarttuisi matkaan kun hakee lukuseuraa.


Keittiökin sai vähän vihreää pintaan kauppareissulla. Josko se vähän motivoisi noita pieniä ponnistamaan kohti mehukasta satoa.

Eilen sain nauttia yksinäisyyden sijasta hyvästä seurasta. Oltiin molemmat tytöt valmistauduttu istujaisiin kunnolla, pöytä notkui sokeria ja rasvaa niin että tyrät rytkyy yhä. Mutta voi veljet oli lystiä. Ja makoisaa. Mies tulee tänään kotiin, muutamaa päivää aikaisemmin kuin oli puhe. Elo aina vain siis paranee.

Life doesn't have to be perfect

to be wonderfull.

Tuulta purjeissa.

Tässä perheessä on jossain määrin historiaa merellisistä maisemista. Kun näin ensi kerran takkahuoneemme, oli peli selvä. Tästä tehtäisiin jotain, mikä muistuttaa meitä edesmenneestä ajasta.

Lasiset verkkomerkit ovat kulkeneet mukanani kesämökiltä, joka myytiin pois yli 10 vuotta sitten. Käytöstä poistetut merenkulkukartat lahjoitti ystävällisesti lippulaivamme merenkulkija. Paneloidut seinät luovat sopivaa messitunnelmaa, mielestäni parempaa seinämateriaalia tähän tarkoitukseen saa todella hakea. Takkahuoneesta on käynti saunatiloihin, lisää kuvia huoneesta nähdään toivottavasti hiottujen ja maalattujen huonekalujen muodossa. Kunhan se kesä koittaa..

Lulu nukkuu aina vaan. Huoli kalvaa, on niin tottunut vahtimaan toisen kolttosia tunnista toiseen.

 

Ja kun aallot Mikkiä keinuttaa

kotirannat kauas jää.

Supervoimia.

Jos vapaapäivät olisivat aina näin hedelmällisiä kuin nämä kaksi mennyttä ovat olleet, kotimme olisi todellinen aikaansaannosten tyyssija. Mutta ei onneksi ole pelkoa.

Eilisenä iltapuhteena taimet pääsivät uusiin multiin kouliintumaan. Koiran harhautin avustustöistä luun avulla, joka ehkä kostautui katalasti yöllisellä yskäkohtauksella ja klo 03 tapahtuneella ulkoiluhetkellä. Mutta eipä juurikaan osannut nyppiä, kun tiesi ettei seuraavana aamuna ole _mihinkään_ kiire punkan pohjalta. Miekkailu multaa vastaan tapahtui tällä kertaa paljon suotuisammin, kiitos kodinhoitohuoneen kuraeteisen. Taimien tukemiseen sai käyttää vähän mielikuvitusta, näitä luokattoman hienoja tikkuja kun ei ollut ihan sitä tarvittavaa 60 kappaletta.

Viimeksi mainitsemani kudekato sai tosiaan pääsiäisen jälkeen jatkoa kylpyhuoneen maton muodossa. Kahdesti. Niin lähellä mutta niin kaukana, ei auttanut kuin ottaa auto alle ja hurauttaa lankakauppaan. Kahdesti. Mutta nyt se on valmis! Malli on Kauhavan Kangasaitan Aura ja kude yllättäen sitä Esteriä.

Pääsiäiskoristeet vaipuivat tänään vuoden mittaiseen uneen varaston perukoille, vaikka jotain muuta joskus taannoin mainitsin. Johtunee ehkä siitä, ettei kodin siivous etänä onnistu vaikka kuinka haluaisi. Ennen laatikon sulkemista mieleeni muistui kovin epätoivoinen yritys kasvattaa rairuoho pääsiäismittaan muutamassa päivässä, muutaman vuoden vanhoilla siemenillä. Selityksiä ne on nämäkin, mutta aikaansaannos muistutti silti lähinnä talouspaperipalaa jossa sojottaa ruskeita karvoja. "Ruoho" näki viimeisen valonsa pitkäperjantain sarastaessa ja tiput sai kökkiä kuka missäkin. Ha, ensi vuonnapa vihertää 100% varmuudella, vaikka taas muutettaisiin!

Idean bongasin jokin aika sitten Tuulian käsityöblogista. Toteutus on näköjään _hiukan_ muuttunut alkuperäisestä muistini prosessissa, mutta onpahan tekijänsä näköinen. Ja sopii hyvin yhteen oranssien mörköjen kanssa.

Ja mä pyydän yötä kylmää täältä pian poistumaan.

Hoivaamista ja saattohoitoa.

Sattuipa sopivasti. Kun loma alkoi, koira leikattiin kontrollikäynnin sijasta ja miehen saattelin muutaman viikon komennukselle. Miten musta tuntuu ettei näin kävisi Strömsössä?

Onni oli kuitenkin läsnä tässäkin onnettomuudessa ja sain tilaisuuden viettää muutaman päivän 5 tähden hotellissa. Vanhempieni luona. Samaisesta kaupungista löysi kotinsa myös viime tipassa valmistunut Ratas-matto. Tällä kertaa valmistumista tapahtui selkeästi enemmän kuin purkamista, jotain on siis mahdollisesti opittu. Materiaalina käytin Esteri-kudetta, yhteensä sitä upposi 2,7kg. Ensimmäinen työ pitkään aikaan kun ei tarvinnut käydä välillä täydentämässä kudevarastoa. Voimmeko tästä todeta, että oppimista on _todella_ tapahtunut?

Uuten kotiin vieroitettiin "virtakuono" Mauno. Mauno, tuo oliivinvihreä herrasmies oli ystäväpariskunnan miehen esittämä toivelahja pääsiäisen vierailulta. Malli on Mia Bengtssonin Amigurumi-kirjasta.

Vaikka minimaalinen lomareissu olikin suksee, takki on aivan tyhjä ja kaasujalka painoi tänään kotimatkalla melko lailla. On vaan niin komiaa olla kotona. 

Mutaa kuonoon! Sano virtahepo.

Pipoarvoitus.

Pääsiäisen suoman pitkän viikonlopun ja huomenna sarastavan loman väliset päivät ovat kuluneet kuin hidastetussa elokuvassa. Nyt ne päivät ovat kuitenkin autuaan luetut. Loma.

Ennen huomista pääsiäisen arkistointia oli otettava muutama kuva. Ai että kuinka se taas pisti hymyilemään kun pääsiäislaatikon avasi ja tuulahdus menneisyydestä iski vasten kasvoja. Kun nämä uniikit "pääsiäistiput" aikanaan valmistuivat, mies tokaisi epäilevään sävyyn että eikös se Muumien Mörkö ole _harmaa_ eikä suinkaan oranssi. Mutta hyvähän se on palautella mieleen että jostain tämäkin villitys on aloitettu..

Keskeneräiset työtkin löysi tiensä takaisin omalle paikalleen pääsiäisen aikana ja sieltä syntyi kovin ristiriitaisia tunteita herättänyt, nyt jo toivottavasti varastoon joutava "pipo". Koska mieheni on vielä huonompi valokuvaamaan kuin minä, hän sai toimia urhoollisesti mallipäänä.

Olen tänään käyttänyt suuren osan aivokapasiteetistani mietiskellessä miksi tätä oikein kutsuisi. Tekele muistuttaa turbaania, mutta tuo mieleeni jostain syystä karvalakin? Mutta onneksi epäluuloa aiheuttava malli ei ole omaa käsialaani, toisin kuin nuo oranssit Möröt, vaan poimittu Novitan lehdestä kevät 2012. Jokin virka sille tässä huushollissa varmasti löytyy, jossei muuta niin saunasta puuttuisi vielä toinen saunahattu.

Muistot tekevät meistä sen

mitä emme ole.